Monday, June 19, 2017

Kuinka pitkä on hyvä CV?

Aina välillä tarjouspyynnön liitteeksi täytyy laittaa CV. Hyvä juttu, sillä muuten minulta saattaisi unohtua CV:n päivittäminen pitkäksi aikaa, enhän minä olen aktiivisessa työnhaussa (vaikka tokihan sitä voi aina kysyä).

Päivittäessäni viimeksi CV:täni, jonka olen saanut mahtumaan kahdelle sivulle haastoin itseni: voisikoahan tätä taas vähän karsia? Miten merkittäviä ovat esimerkiksi Nokiassa, Ambientiassa tai Tampereen teknillisellä yliopistolla tekemäni työtehtävät näin monen vuoden jälkeen, eli voisiko niiden kuvailuun käytettyjä merkkejä vähentää?

Uteliaisuudesta kyselin, miten pitkiä muiden CV:t ovat ja yllätyin vähän Twitter-gallupin tuloksista: yhden sivun CV:eitä tuntui olevan monella. Minä kun olen pitänyt 2-sivuista CV:tä pitkään ns. normina, johon kaikkien pitäisi pyrkiä!







Pari kommenttia Instagramista:

  • byitu.fiMul taitaa olla 4 sivuinen.. mut alussa tiivisteynä koulu kokemus vastuut ja käytetyt ohjelmat.. lopuksi

  • terolaihoVaihtelee. 4+ sivua raakaversiossa, mutta jokainen paikka/projekti tarvitsee aina omanlaisensa version, jolloin siitä saa niin lyhyen tai pitkän kuin tarvitsee.

Monsterin mukaan




Ihmettelin mm. LinkedInissä sitä, ovatko twiittaajat sitten muita parempia tiivistämään ja sain aikaan antoisan keskustelun.


Matti Vuori Matti Vuori Tiivistämistä ei voi arvioida lopputuloksen perusteella - pitäisi tietää, miten paljon ja mitä on tiivistetty, eli mikä on tekstin "puristussuhde". Toinen teoria väittää, että sanomisen arvoisten asioiden määrä on joissakin konteksteissa vakio, jolloin ei ole kyse tiivistämisestä, vaan enemmänkin tunnistamisesta. Tunnistaminenkin on riskialtista. Kolmas teoria taas sanoo, että lyhyys ei ole missään dokumentaatiossa itseisarvo eikä laatukriteeri, vaan enemmän on kyse tekstin rakenteesta ja tekstikokonaisuuden arkkitehtuurista suhteessa kontekstiin, tarpeisiin ja tavoitteisiin. Jos lyhyys olisi absoluuttinen hyve, aamun sanomalehdissä olisi vain kannet ja kolumnit olisi kutistettu twiiteiksi. Asiat vaativat tilansa. Ongelma ei ole se tilan tarve, vaan tilan haaskaus tai tilan käyttö epäkäytännöllisesti (kuten marketissa, jossa useimmin kaivattu tavara pitää hakea viimeiseltä (hylly)riviltä).


Johanna Kivimäki Johanna Kivimäki Mulla on 1s. Joskus vuosia sitten se oli ainakin 4s. 


Johanna Janhonen 
Johanna Janhonen Oho, oletpa sinä saanut tiivistettyä paljon. [...] Ai niin, tajusin, että minullakin on yhden sivun cv. Tämä:

Tiina Saarinen Tiina Saarinen 2s enkä aio tiivistää enempää. Idea on kuitenkin se että cv on helposti ja nopeasti silmäiltävissä. Jos oikein räätälöin, saan sen toki yhteenkin sivuun, mutten tahdo. Olen nähnyt liikaa tiivistettyjä ansioluetteloita, eikä niistä saa välttämättä mitään kuvaa. Keskitie on paras tie, minulle. Tiivistämisen sijaan suosin ennemminkin luovia ansioluetteloita, en niinkään perustylsiä insinööriansioluetteloita. 


Jani Räty 
Jani Räty Eikös yksi rivi riitä? Linkki LinkedIniin.




Johanna Janhonen Johanna Janhonen Mun LinkedIn-profiili on paljon pidempi kuin mun cv. Se siitä lyhyestä cv:stä ;). 

Jani Räty Jani Räty Se on dynaaminen käyttöliittymä jossa voi avata työhistoriaa sen mukaan kuin kiinnostusta on. Lisäksi siihen voi upottaa videoita ja linkkejä lisätietoon. Eli vähän vaikea vertailla kumpi on pidempi. Kyllähän mun paperiversiossakin sivuja on ja kertovaa tekstiä erilailla kuin profiilissa. 


Harri Nyman Harri Nyman Voi kun riittäisikin, mutta ei kun pitää kaiken ¤#%#¤% sortin formeihin täyttää samat tiedot kerta kerran jälkeen.. ja sitten vielä ihmetellään miksi ei ole hakijoita.... 


Miia Kosonen Miia Kosonen Kun lähdin yliopistolta, cv oli 6 sivua. Sen jälkeen ollut 2. Arvokas oppimiskokemus, johon tarvittiin työttömyysjakso vauhdittamaan. Nettisivuillani vizualize.me:lla tehty cv, jossa kaameat 70-luvun disko-oletusfontit, mutta on toistaiseksi kelvannut :) Pisin näkemäni cv on ollut rapakontakaisen professorin 21-sivuinen, pelkkää tekstiä. En jaksanut lukea.


Johanna Janhonen Johanna Janhonen Tutkijoiden cv:t tuppaavat olevan pitkiä julkaisujen takia. Mihin sinä ne piilotit Miia Kosonen?


Miia Kosonen Miia Kosonen Visuaalisessa cv:ssä on ainoastaan julkaisujen ja projektien määrä. Perinteinen cv taas sisältää linkin omille sivulle, josta löytyvät varsin tarkasti yksilöiden (linkki ohessa). Julkaisuluettelo on toki olemassa myös erillisenä pdf:nä. Koulutuksissa olen todennut, että tutkijoiden tärkein päätös on ratkaista, haluaako työskennellä akateemisella puolella vai jossakin muualla - se kun aika vahvasti vaikuttaa siihen, mikä on järkevää viestintää. https://tohtorilletoita.wordpress.com/publications/




Jari Hietaniemi Jari Hietaniemi Eikös tämä A4 ajattelu ole jo vähän vanhanaikaista? [...] Meillä on CV-tietokanta, mistä datan voi tuupata siihen muotoon kuin haluaa. Ajatus siitä että tietty määrä dataa pitäisi käsin suodattaa vain jotta se mahtuu teoreettisesti A4 printille kaipaa haastamista. Yhteen tarjoukseen menee pitkä kuvaus, toiseen lyhyt ja kolmanteen sama englanniksi. Some-alalla CV:n voisi vaikka väsätä peräkkäisis twiiteistä tms


Johanna Janhonen Johanna Janhonen Joo, on minulla sellainenkin :). https://twitter.com/jjanhone/status/532185542600179713

Summa summarum? 

Hyvä CV:n pituus riippuu siis paitsi urasi pituudesta ja laadusta, myös tavoitteistasi. Ideaalitapauksessa CV tulee räätälöidä erikseen jokaista paikkaa varten, joten on hyvä idea pitää yllä ns. master-CV:tä, josta voi karsia tarpeen tullen haettavaa työpaikkaa ajatellen epärelevantteja asioita pois. Visuaalinen CV on hyvä vaihtoehto joissakin tapauksessa, mutta parasta on ylläpitää useita CV:eitä eri tarkoituksia varten.

Millainen sinun CV:si on?

Yhteisömanagerin jaksaminen aiheena Twitter-chatissa

Kävin eilen läpi #sometime2017-twiitit ja bongasin niiden joukosta yhden erityisen mielenkiintoisen:

Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe! Otin yhteyttä Pauliina Mäkelään ja Helmi Elinaan, ja kysyin, tulisivatko he puhumaan aiheesta myös ensi viikon #cmadfi-Twitter-chattiin, ma 26.6. klo 14-15. Sain suostumukset (jes!) ja sen jälkeen mietimme nopeasti yhdessä chatin kysymykset.



1. Kuka olet, mistä tulet? (14.00)
2. Yhteisömanagerit saavat paljon kuraa niskaansa. Miten siitä selviää? (14.06)
3. Oletko sinä joutunut tekemään kriisiviestintää? (14.12)
4. Kuinka hoidat yhteisösi haastavia tilanteita? (14.18)
5. Miten pidät huolta omasta jaksamisesta yhteisömanagerina? (14.24)
6. Mitkä ovat oman jaksamisesi kannalta parhaimmat vertaistukiryhmät? (14.30)
7. Miten yhteisömanagerina kehittää omia tunnetaitojaan ja toisten tunteiden kohtaamisen taitoja? (14.36)
8. Voiko yhteisömanageri pitää kesälomaa? Miksi, miksi ei? (14.42)
9. Jaa vinkkisi siihen, miten yhteisön voi laittaa lomalle? (14.48)
10. Millaisia kesä(loma)suunnitelmia sinulla on? (14.54)

Ohje chattiin osallistumiseen:


  • Seuraa chattia Twitter-haulla #cmadfi
  • Muista käyttää #cmadfi-häsää jokaisessa twiitissäsi
  • Aloita twiittisi vastauksen numerolla (V1, V2,... )
Vinkkaathan chatista kaverillesikin!

MUOKS 27.6.2017:

Chatin kooste lisätty


Sunday, June 18, 2017

Sometime 2017 Twitterissä

Sometime 2017 keräsi suomalaisia someaktiiveja yhteen jo kahdeksatta kertaa. Minäkin olen tapahtumaan osallistunut monta kertaa ja tälläkin kertaa olisin osallistunut siihen mielelläni, mutta perhejutut pitivät muualla. Äsken kävi kuitenkin läpi Twitteristä tapahtuman antia ja keräsin parhaita twiittejä talteen Storifyhyn. Jos sinäkin missasit tapahtuman, kurkkaa twiitit tai Jarmo Lahden kuvaamat striimivideot.

Friday, June 9, 2017

Keuruun museon Insta-työpajoissa mietitään mm. julkaisulupia

Terveisiä Keuruulta! Keuruun museo on järjestänyt nyt kaksi nuorille suunnattua Instagram-työpajaa. Pajojen tavoite on kerätä talteen nykydokumentaatiota siitä, mitkä asiat ja paikat ovat tärkeitä keuruulaisille nuorille. Pajoissa otetut kuvat kerätään talteen @nuortenkeuruu2017-tilille.

Kuvia kerätään myös #nuortenkeuruu2017-häsälle, ja sitä voivat käyttää kaikki keuruulaiset nuoret, jotka haluavat kuviaan mukaan Keuruun museon kesänäyttelyyn ja myöhemmin nuorisotalo Kipinällä pidettävään näyttelyyn.


Pajat jatkuvat syksyllä tulevien 9-luokkalaisten kanssa ja huipentuvat loppuvuonna pidettyyn juhlaan, jossa nuoret pääsevät tapaamaan jonkun someidolinsa.

Tällä viikolla "filmille" tallentui mm. tällainen ufo, jota on hyvä ihmetellä vaikka 100 vuoden päästä: mikä ihme tuo on?

A post shared by Keuruun museo (@nuortenkeuruu2017) on


Minun roolini työpajassa on lähinnä pelottelu: kerron siitä, millaisia kuvia saa ottaa ja millaisia kuvia saa julkaista somessa.


Instagram työpaja Keuruun museo from Johanna Janhonen

Yritän saada nuoret myös miettimään sitä, kannattaisiko eri tarkoituksia varten olla eri tilit. Työpajaa varten teinkin nuorille ohjeet instagrammailuun, ja olen saanut kuvasta paljon palautetta somessa:

Jos aihe (ki)innostaa, pyydä minulta tarjous siitä, että tulisin pitämään vastaavan koulutuksenkin teillekin.

Tuesday, May 30, 2017

ASMR ja somen värisyttävät videot

Perjantaina, kesken somesparrauksen, puhelimeni piippasi. Ylen toimittaja kysyi, haluaisinko kommentoida the most unsatisfying video -ilmiötä. Häh, mitä ne ovat? Googlasin nopeasti asiaa ja päätin ottaa haasteen vastaan. Sparrauksen loputtua minulla oli noin tunti aikaa ottaa asiasta selvää.

Hakusanalla "the most satisfying video ever" YouTubesta saa 1,65 miljoonaa osumaa. Hakujen kärjessä on monta Just cool stuff -kanavan videota ja kyseisen kanavan suosituin video on tämä:



Video alkaa iPhonen käyttöönotolla ja päättyy vesipullojen täyttämiseen hihnalla. Tuo videon esikatselukuvan tilanne on muuten aika jännä, kun yhteen kasatut tulitikut sytytetään tuleen. Kyseessä on siis sarja toisiinsa näennäisesti liittymättömiä videopätkiä, joista tulee mieleen Koyaanisqatsi-dokumentti, jossa (Wikipedian mukaan):

"nähdään otoksia muun muassa Canyonlandsin kansallispuistosta, Navajon hiilivoimalasta, ruuhkasta Los Angelesin moottoritiellä, New Yorkin pilvenpiirtäjistä ja Pruitt-Igoen epäonnistuneesta asuntoprojektista Saint Louisissa. Elokuva ei sisällä lainkaan dialogia, ainoastaan laulua hopi-intiaanien kielellä. Elokuvan nimi Koyaanisqatsi tarkoittaa ”tasapainotonta elämää”. Musiikin on säveltänyt Philip Glass."

Miellyttävä taustamusiikki liittyy olennaisesti myös näihin videoihin. Ilmiöllä on myös vastakohtansa: the most unsatisfying video -haulla osumia tulee 132 000. Näistä videoista kenties katsotuin on tämä:



Video alkaa siitä, että kakku leikataan väärin ja päättyy kirjoitusvirheeseen.

Mikä näitä videoilmiöitä sitten yhdistää?

Väitän, että ilmiöllä on jotain tekemistä ASMR:n (Autonomous Sensory Meridian Response) kanssa. Se tarkoittaa Wikipedian mukaan
autonomisia, rauhoittavia aistielämyksiä. Ihmiset saavat näitä tuntemuksia etenkin kuulon (Audiovisuaalinen ASMR), näön (Visuaalinen ASMR) ja tuntoaistin kautta rauhallisissa tilanteissa. Esimerkiksi käsillä tehtävät hitaat liikkeet saattavat aiheuttaa ASMR-kokemuksia.  
Moni ihminen kokee ASMR-kokemuksia kun kuulee jonkun puhuvan rauhallisesti. Reaktio on joillakin voimakkaampi, mikäli puhe on kuiskintaa. Kaikenlaiset hiljaiset ja hennot äänet voivat aiheuttaa reaktioita, kuten esimerkiksi pintojen raapiminen tai kirjan kansien koputtaminen sormenpäillä. Samoin esimerkiksi lintujen laulu ja metsien kohina saattavat aiheuttaa ASMR-reaktioita.
ASMR-kokemuksien on todettu rauhoittavan mieltä, lievittävän stressiä, nopeuttavan unensaantia ja auttavan unettomuudesta kärsiviä. ASMR-kokemuksia saa usein elämänsä aikana, mutta ASMR-hoidot perustuvat enimmäkseen YouTube-palvelusta löytyviin ASMR-videoihin sekä -kanaviin ASMR:sta ei ole tehty kunnolla tutkimusta, joten sitä ei voida pitää lääketieteellisenä hoitona. 
Siinä missä satisfying-videot rentouttavat, unsatisfying-videot ehkä ärsyttävät, ehkä tuottavat vastaavia kylmiä väristyksiä, kuin vaikka liitutaululiidun ääni: ei noin saa tehdä!

Asmr.fi-sivustolla on esitelty suomalaisia ääneen pohjautuvien ASMR-videoiden tekijöitä, saas nähdä tuleeko sinne myöhemmin myös näitä visuaalisia ASMR-videoita.

Lue lisää näistä videoilmiöistä tänään julkaistusta Ylen jutusta, jossa haastateltiin myös Hydraulic Press Channelin Lauri Vuohensiltaa.

Lyhyitä ASMR-videoita löytyy myös Instagramista. #asmr-häsän top9-sisällöistä tällä hetkellä katsotuin on tämä video:


Tällaiset "limavideot" tuntuvat olevan hyvin suosittuja.

Toimittaja muuten kysyi minulta myös sitä, onko näiden videoiden katsomisessa mielestäni jotain pahaa. Eipä kai, eikö se ole hyvä, jos niiden avulla pystyy lieventämään stressiään, keinonsa kullakin. Minulla käsityöt ovat toimineet hyvin stressinpoistamiseen, mutta ehkäpä nykymaailma on niin kiireinen, ettei aikaa käsitöihin ole, vaan niiden sijaan katsotaan, kun joku toinen tekee jotain. Onhan se nopeampaa, helpompaa ja monipuolisempaakin, rentoutua voi vaikka työmatkalla tai palaverien välissä - eikä kukaan huomaa mitään.

Katsotko sinä jotain postauksessa mainituista videotyypeistä? Onko sinulla joku suosikkisisällöntuottaja, josta haluaisit vinkata muillekin? Kommenttikentässä sana on vapaa!

Friday, May 26, 2017

Ideasta videoksi -koulutus Tampereella

Kävin tiistaina Tampereen yliopistolla kouluttamassa Tampereen eOppimisen Klusterin väkeä. Klusterin jäsenorganisaatioita ovat Tampereen yliopiston lisäksi Tampereen teknillinen yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu, Poliisiammattikorkeakoulu sekä Tampereen kaupunki. Heidän henkilökunnalleen järjestettiin koulutus, jossa perehdytttiin mm. videon suunnitteluun, käsikirjoittamiseen ja erilaisiin toteutustapoihin.

Avasin iltapäivän kertomalla mm. siitä, mikä tekee videosta hyvän, miten video suunnitellaan ja siitä, millaisia erilaisia tapoja on tehdä opettamista tukevia videoita.


Ideasta videoksi eoppimisen_klusteri from Johanna Janhonen

Koulutuksen jälkeen jakaannuimme 4 työpajaan. Niiden aiheita olivat:

Työpaja 1: Webinaarista tallennukseen: Adobe Connectin ja Skype For Busineksen käyttö opetuksessa Kouluttaja: Jarmo Vihmalaakso, TAMK
Työpajassa tutustuttiin videopuheluissa tarvittaviin laitteisiin ja ohjelmistoista Adobe Connectiin sekä Skype For Businekseen.

Työpaja 2: Video Moodlessa
Kouluttaja: Tuuli Kurkipää, Tredu
Työpajassa tutustuttiin Moodlen videomahdollisuuksiin:
H5P interaktiivinen video, videoon lisättävät tehtävät ja kommentit
PoodLL-videopalautus ja -palaute

Työpaja 3: Powerpointit uusiksi OfficeMixillä
Kouluttaja: Suvi Junes, TaY
Office Mix on PowerPointin uusi lisäosa, jonka avulla voit liittää ääntä, videokuvaa ja interaktiivisia tehtäviä PowerPoint-esitykseesi. Koulutuksessa käytiin läpi esityksen luominen, käyttötavat ja tutustuttiin julkaisemisvaihtoehtoihin. 

Työpaja 4: Videoita mobiililaitteilla ja somepalveluilla
Kouluttaja: Johanna Janhonen, Piilotettu aarre
Työpajassa tutustuttiin videoiden suunnitteluun, tuottamiseen ja julkaisuun somessa. Koulutuksessa perehdyttiin videon käsikirjoittamiseen, kuvattiin oma video pienessä ryhmässä ja kuutiin vinkkejä erilaisista työkaluista ja ohjelmista, joilla voi luoda ja muokata videomateriaalia helposti omalla mobiililaitteella tai läppärillä. Työpajassa keskusteltiin myös videon julkaisumahdollisuuksista somessa. Demo-osiossa perehdyimme YouTuben editoriin.

Esimerkkivideoksi valitsin Haaga-Helian opiskelijoiden Nuuksion kansallispuistossa tekemän videon, joka on oikea oppikirjaesimerkki siitä, miten tehdään tavoitetta tukeva tarinallinen video, jossa on mukana myös tunteita.



Somen avaimet: Tarinavideot -koulutuksissa Anne Kalliomäki on opettanut käsikirjoittamista, joten tein hänen ohjeillaan videosta "kolmen ruudun käsikirjoituksen".


Kiitos Tampere, tämä oli hauska ja vähän erilainen koulutus!

Kommenteissa olisi hauska kuulla, mikä sinusta tekee jostain videosta hyvän tai miten sinä olet hyödyntänyt videoita opettamisessa.

Wednesday, May 17, 2017

Twitter-chatissa: Usein kysytyt kysymykset somesta

Olin viime viikolla Yle Puheen Nosto-ohjelman vieraana puhumassa somesta, sisäpiireistä ja somekäyttäytymisestä. Sain ennakkoon osan kysymyksistä ja kysymystä:

Millaiset asiat ihmisiä askaruttavat eniten sosiaalisen median käytössä?


joukkoistin Yhteisömanagerit-Facebook-ryhmässä. Sain niin hyviä vastauksia, että päätin, että saamme niistä hyvän aiheen tämän kuukauden #cmadfi-Twitter-chattiin, joka pidetään perinteiseen tapaan kuukauden 4. maanantai, 22.5. klo 14-15 Twitterissä. Chattiin osallistutaan seuraavasti:

  • kirjoita kaikkiin twiitteihisi #cmadfi-häsä
  • aloita vastauksesi kysymyksen numerolla: V1, V2, ... V10. Tämä helpottaa paitsi chatin seuraamista myös chattikoosteen tekemistä.
  • halutessasi voit ajastaa vastauksia. Ole tarkkana: vastaa kysymykseen vasta minuutin yli, eli esim K5-kysymyksen (14.24) vastaus V5 kannattaa aikatauluttaa vasta 14.25.

Ja tässä kysymykset:
  1. Kuka olet, mistä tulet? (14.00)
  2. Mitä, miten ja mihin meistä kerättävää dataa käytetään? Kuka omistaa meistä kerättävän datan? Mistä luovun, jos käytän somea? (14.06)
  3. Onko some vain narsistinen itsensä korostamisen alusta? (14.12)
  4. Mitä someen uskaltaa laittaa? Mitä jos en osaa käyttää somea "oikein", mokaan ja mulle nauretaan, säilyykö kaikki siellä ikuisesti? (14.18)
  5. Jääkö someen koukkuun? Viekö se liikaa aikaa? Miten joillakuilla on aikaa roikkua niin paljon somessa?(14.24)
  6. Pitäisikö olla erikseen työprofiili ja henkilökohtainen profiili? (14.30)
  7. Onko some tarpeellista esim. ikäihmisille ja mitä hyötyä siitä on heille? (14.36)
  8. Liittyykö Facebook-ryhmiin liittymiseen jotain uhkia? (14.42)
  9. Miten vihapuheelta ja huijauksilta suojaudutaan? (14.48)
  10. Miksi ihmisillä on somessa tarve loanheittoon ja paskamyrskyihin? (14.54)
Suuri kiitos kysymyksistä Tero Toivanen, Ida-Maria Pankka, Riikka Marttinen, Johanna Häme-Sahinoja, Heli Kauppinen, Päivi Piispa, Jarmo Lahti, Miia Kosonen, Satu Seppä, Terhi Karhuniemi, Sara Peltola! Toivottavasti pääsette chattiin vastaamaan kysymyksiin :).

MUOKS:

Lisäsin chatin koosteen.

Thursday, May 11, 2017

Millainen on hyvä profiilikuva LinkedInissä? 8 vinkkiä!

LinkedIn saavutti eilen 1 miljoonan suomalaisen käyttäjän rajan, kertoi LinkedIn-asiantuntija Tom Laine. Juhlistan asiaa LinkedIn-postauksella, jossa pohdiskelen sitä, millainen on hyvä profiilikuva.

Minä esiinnyn kaikissa somekanavissani Linda Saukko-Raudan piirtämällä avatarilla - kaikissa paitsi LinkedInissä. Kasvatan LinkedIn-verkostoani aktiivisesti, lähetän kutsuja tapaamilleni ihmisille. Siksi on kiva, että kutsun mukana on tunnistettava kuva.


Yritykseni aarrejahtiaiheinen kuvamaailma tulee toki esiin laatassa, johon kuvassa nojailen, sekä profiilini taustakuvassa. Toinen tarinallinen elementti kuvassa on Itävallasta tutkijavaihdolta matkamuistoksi ostamani hattu, jonka tarinan olen aiemmin kertonut. Käytän hattua usein liikkuessani työasioissa, mikä helpottaa minun tunnistamistani.

Voisitko sinä käyttää kuvassasi jotain tarinallisia elementtejä?

Hyvä LinkedIn-profiilikuva on:

  1. tunnistettava, rajaus kasvoihin tai korkeintaan rintakuvaan, koko kroppaa ei kannata tuoda esiin, sillä kuva on todella pieni, niin LinkedIn-profiilissa, mutta erityisesti muualla LinkedInissä: virrassa, kommenteissa ja ryhmäkeskusteluissa. Kuvan pitää olla myös kohtuullisen tuore. Tunnistettavalle ihmiselle lähetetään todennäköisemmin myös kutsuja LinkedInin "People you may know" -ehdotusten joukosta. Jos kuvasta on epävarma, kutsu jää herkemmin lähettämättä!
  2. asiallinen, muttei vakava. Pistä pilkettä silmäkulmaan, mutta keimailu päätä kallistamalla ei välttämättä anna sinusta kovin asiallista kuvaa. Mutta nämä ovat makuasioita, pieni pään kallistus voi myös tuoda asentoon kivaa rentoutta, kuten eräs valokuvaaja minulle huomautti.
  3. "kantajansa" näköinen. Älä ota ei esim. muita perheenjäseniä kuvaan, työkavereista puhumattakaan.
  4. taustaltaan neutraali, valkoinen tai vaalea, se auttaa ihmistä erottumaan paremmin taustasta. Tausta voi kuitenkin toimia tarinallisena elementtinä ja kertoa jotain tekemästäsi työstä ja vaaleiden taustojen joukossa pelkällä värillisellä taustallakin voi saada huomiota: "Oho, kirkkaan vihreä tausta,onkohan sillä jokin merkitys?". "Kappas, tuo ihminen on metsässä ja tämä purjeveneessä, liittyvätkö taustat heidän työhönsä?" Hyödynnä luonnonvaloa, jos mahdollista!
  5. otettu vähän yläviistosta. Katso hieman ylös, älä alas ja katso mielellään suoraan silmiin ihmistä, joka profiiliisit tutustuu. Alaviistosta otettu kuva voi antaa alitajuisesti mielikuvan siitä, että henkilö on ylimielinen, mutta toisaalta se voi kuvastaa johtajuutta tai asiantuntijuutta. Tuomitse itse!
  6. väreiltään hillitty. Mustavalkoiset kuvat ovat aina toimivia, niissä huomio ei kiinnity epäoleellisuuksiin. Muuten someappsien filttereitä ei kannata käyttää, muutama filtteritoiminto löytyy kyllä LinkedInistäkin, käytä niitä, jos kuvasi valoisuudessa on parantamisen varaa.
  7. mielellään ammattikuvaajan ottama. Esimerkiksi nuorisotyöntekijöillä selfiet ovat kuitenkin mielestäni ok ja jopa suositeltavia - ne kertovat siitä, että työntekijä on samassa maailmassa kuin hänen kohdeyleisönsä. Kuvan pitäisi kuitenkin olla hyvälaatuinen.
  8. linjassa profiilissa käytetyn taustakuvan kanssa. On myös hyvä idea käyttää samaa kuvaa kaikissa someprofiileissasi, ainakin niissä ammatillisiin tarkoituksiin tehdyissä profiileissa. 
Vaatteiden valinta voi olla vaikeaa, mutta pukeudu siten kuin työssäsi tai asuun, jossa menisit työhaastatteluun. Kauluspaita tai puku sopivat, jos käytät niitä arkena, mutta jos olet hupparihörhö, niin anna sen näkyä profiilikuvassasikin. Naisten on hyvä välttää liian paljastavia asuja (olkapäät piiloon?). Esimerkiksi pikkujoulupäivänä otetut kuvat eivät välttämättä ole tunnistettavia tai aidon oloisia, jos illanviettoon on varustauduttu näyttävällä iltameikillä, juhlakampauksella, iltapuvulla ja runsaalla korumäärällä.

Vältettävä juttu kuvassa on lasit: aurinkolasit ja kippistelyt eivät ehkä anna sinusta kovin ammatillista kuvaa.



Lähteet:
Johanna &
Duunitori
Helsingin Sanomat
Myynti & Markkinointi -lehti
Talouselämä

Millainen on sinun mielestäsi hyvä profiilikuva? 

Minun täytyisi ainakin rajata kuvani uudestaan, jotta kasvot erottuisivat selvemmin. Ensin minun pitäisi kuitenkin ratkaista se,miten tuon Piilotetun aarteen tarinamaailman kuvaan mukaan ilman tuota laattaa.

Muita linkkivinkkejä:
Photofeeler: How to look confident in photos?

MUOKS

Sanoista tekoihin, kokeilin ohjeiden mukaista profiilikuvaa:


Kummasta sinä tykkäät enemmän?

Monday, May 8, 2017

Miten henkilöartikkeleita kirjoitetaan Wikipediaan

Olen kirjoittanut Wikipedia-artikkeleita toimeksiannosta vuodesta 2010 lähtien, suurimman osan viimeisten vuosien aikana. Suurin osa tilauksista on koskenut organisaatioiden artikkeleita, mutta viime aikoina henkilöbrändien määrä on kasvanut. Minulla on siis enemmän kokemusta yritysartikkelien kirjoittamisesta kuin henkilöartikkeleista.

Viime aikoina olen saanut aika paljon palautetta artikkelista, jonka kirjoitin vastikään Ville Tolvasesta. Hän on henkilönä ristiriitainen, toiset tykkäävät, toiset eivät. Ehkäpä se selittää osaltaan palautteen suurta määrää, ehkä taas se, että olen henkilöartikkeleiden kirjoittajana vielä suhteellisen noviisi.

Wikipedia on täynnä ns. tynkäartikkeleita, mutta minä haluaisin mieluummin kirjoittaa artikkeita, jotka muistuttavat Kansallisbiografian artikkeleita, artikkeleita joiden avulla pääsee tutustumaan paremmin kyseiseen henkilöön. Kirjoittamaton sääntö tuntuu kuitenkin olevan se, että tekstin tulee olla tiivistä ja toteavaa, mikä on minusta vähän sääli. Miksei asioista voisi kertoa vähän enemmän, kun tilaa kuitenkin on?

Villen kohdalla minulla oli käsillä mahtava määrä lähteitä, joista poimin artikkeliin omasta mielestäni merkittävimmät asiat. Asiakkaat eivät siis koskaan toimita minulle valmista tekstiä, vaan kirjoitan itse asioita, joiden katson kuuluvan Wikipediaan. Yritän noudattaa esimerkiksi Wikipedian neutraalisuuteen liittyvää sääntöä niin hyvin kuin voin,ja siksi kirjoitan artikkeleihin joskus asioita, joita asiakkaat haluaisivat pitää siitä poissa. Siksi olemme joskus jättäneet artikkeleita jopa kokonaan kirjoittamatta.

Olen lojaalimpi Wikipedian säännöille kuin asiakkaan toiveille, sillä se on ainoa kestävä tapa tehdä sisältöjä!


Wikipedian ohjeissa "eläviin henkilöihin" liittyvistä sisällöistä tärkeimmät pointit ovat:

Artikkelit elävistä henkilöistä tulee kirjoittaa henkilön yksityisyyttä kunnioittaen. Wikipedian tehtävä ei ole herättää kohua tai levittää juoruja. Elävistä henkilöistä kirjoittaessa on huomioitava lainsäädäntö ja kolme keskeistä käytäntöä:
Muuten ohje on hyvin kielteinen: älä tee sitä, varo tätä. Se (tai henkilöartikkelin malli)  ei anna konkreettisia ohjeita siihen, miten artikkeli tulisi kirjoittaa ja siksi kirjoitin ohjeet itse:

Kuinka Wikipediaan tehdään henkilöartikkeli


1. Tee itsellesi käyttäjätili. Suosittelen omalla nimellä kirjoittamista, se on läpinäkyvää. Suurin osa wikipedisteistä "piileskelee" nimimerkkien takana, mikä johtaa juurensa siihen, että Wikipedia on osa ns. vanhaa nettiä, joka vilisi nickejä, vasta Facebookin myötä ihmiset ovat oppineet esiintymään netissä omalla nimellään.

2. Älä kirjoita itsestäsi artikkelia salanimellä. Jäät siitä kyllä kiinni ja se on paitsi noloa myös sääntöjen vastaista - omista sidonnaisuuksistaan pitää kertoa.

3. Syy, miksi itsestä ei kannata kirjoittaa on se, että läheisestä aiheesta on vaikea kirjoittaa neutraalisti. Jos kuitenkin päätät luottaa omaan harkintakykyysi, ole avoin ja kerro asiasta esimerkiksi omalla käyttäjäsivullasi. Ja jos pyydät tuttuasi päivittämään sivuasi, neuvo häntäkin avoimuuteen: "Päivitin tätä artikkelia kaverini pyynnöstä ja sain häneltä kiitokseksi kukkasipuleita ja selkähieronnan". No, korvauksen määrästä tai laadusta ei tarvitse kaikille kertoa, mutta vastikkeellisista päivityksistä pitää kertoa, on pitänyt kertoa jo viimeisten 3 vuoden ajan.

4. Ennenkuin alat kirjoittaa henkilöartikkelia, varmista, että kyseinen henkilö on wikimerkittävä. Helpoiten merkittävyys määritellään merkittävien lähteiden määrällä: jos joku on kertonut urastaan Helsingin Sanomissa, Kauppalehdessä ja Suomen Kuvalehdessä, hän on todennäköisesti merkittävä. Jos taas hänen mielipiteitään on pyydetty paikallislehteen, merkittävyys ei olekaan ilmeinen. Esimerkiksi kukkakauppiaalta voidaan pyytää vinkkejä kukkien valintaaan, kokilta reseptejä ja psykologilta ihmissuhdeneuvoja, mutta se ei tee vielä heistä (tai heidän omistamistaan yrityksistä) merkittäviä.

5. Älä kirjoita artikkeliin yhtäkään asiaa, jolle ei löydy lähdettä, äläkä asioita, jotka on kerrottu jossain vähäpätöisessä lähteessä. Käytä lähteinä mieluiten kohteesta riippumattomia julkaisuja. Jos jokin asia täytyy oikaista, esimerkiksi väärä syntymäaika, niin on ok kaivaa tieto henkilön kotisivuilta.

6. Vältä adjektiiveja, superlatiiveja (maailman paras) ja ylisanoja. Käytä niitä vain, jos niille löytyy hyvä peruste. Vältä erityisesti seuraavia sanoja: ainutlaatuinen, edelläkävijä, epäilemättä, hitti, johtava, jännittävä, kaunis, kiistatta, klassikko, kulttimaine, kunnioitettu, kunnioitettava, kuuluisa, lahjakas, legenda, legendaarinen, maailmanlaajuisesti menestynyt, menestyvä, merkittävä, omaperäinen, paljon vaikuttanut, paras, pääsääntöisesti, suosittu, tähti, tärkein, uraauurtava ja virtuoosi.

7. Kirjoita tiiviisti,vältä triviatietoja ja kerro vain asioita, jotka liittyvät henkilöön oleellisesti. Esimerkiksi minä erehdyin kertomaan Villen soittaneen musiikkilukiossa trumpettia, vaikkei soittaminen liity siihen, mistä hän on tullut tunnetuksi. Muusikon kohdalla kyseinen tieto olisi tietysti ollut merkittävä. Näin Abc10 neuvoi minua: "Koulunkäynnistä riittää maininta, mistä koulusta ja milloin kirjoitti ylioppilaaksi. Muita kouluaikaisia touhuja ei ole tapana luetella eikä vaihto-oppilaana oloa, ei myöskään armeijankäyntiä, ellei se liity kiinteästi ammattiin. Harrastukset pois."

8. Varsinkin henkilöartikkeleissa tuoreet aiheet nojaavat silppulähteisiin, jolloin lähdekritiikki on erityisen tärkeää. Vanhemmista merkkihenkilöistä on tarjolla elämäkertoja ja muita teoksia, joissa uutisia ja primaarilähteitä on jo suodatettu.

9. Voit ottaa mallia suositelluista artikkeleista.

10. Kasvata itsellesi paksu nahka. Älä ota itseesi artikkeliin kohdistuvaa kritiikkiä. Kun tiedät, että olet tehnyt parhaasi ja noudattanut esimerkiksi Wikipedian viittä pilaria niin hyvin kuin olet osannut, ei sinulla ole mitään hävettävää. Viides pilarihan kertoo totuuden: "Vaikka tavoittelemme täydellisyyttä, emme edellytä sitä."

Mielestäni Wikipedian ongelma on se, että sinne luo sisältöjä kohtuullisen pieni vapaaehtoisten joukko. Esimerkiksi minä olen tällä hetkellä sijalla 425 eniten suomenkielistä Wikipediaa muokanneiden käyttäjien listalla, vaikken joka kuukausi Wikipedia-päivityksiä teekään ja vaikka olen luonut vasta 96 artikkelia (artikkeleita on tänään 413 703 kappaletta). Maailman mittakaavassa suomalaiset ovat muuten hyvin aktiivisia wikipedittelijöitä, mutta minä tahtoisin, että aktiivisia päivittäjiä olisi huomattavasti nykyistä enemmän.

Koska Wikipedia on vapaaehtoisille harrastus, he kirjoittavat sinne asioista, jotka heitä kiinnostavat, ja siksi kaikista merkittävistä aiheista ja ihmisistä ei artikkelia löydy. Tämä avaa minulle mahdollisuuden kaupalliseen sisällöntuotantoon: minä kirjoitan niistä aiheista, joista vapaaehtoiset eivät ole kiinnostuneet, sisällöistä, jotka ovat merkittäviä, mutta joihin kukaan vapaaehtoinen ei ole halunnut käyttää omaa vapaa-aikaansa. 

Wikipediaan minua ajaa myös se, että haluaisin kirjoittaa Wikipediaan vapaaehtoisena, mutta yrittäjänä ja perheellisenä ihmisenä minulla ei ole aikaa uudelle harrastukselle. Siksi wikipedittelen työni puitteissa ja opettelen samalla uusia asioita sen päivittämisestä. 8 vuoden aikanakaan en ole vielä kaikkea oppinut ja se pitää tämän työn mielenkiintoisena!

Kiitän kaikista (myös menneiden vuosien varrella) saamistani vinkeistä ja palautteista, yritän kehittää toimintaani edelleen!

MUOKS:

Tässä vielä vähän Wikipedian kahvihuonekeskustelussa saamiani vinkkejä/ajatuksia aiheesta:

  • Kokemus Wikipediassa tuo kykyä arvioida mikä tieto missäkin tilanteessa ansaitsee maininnan. Pitää vain tyytyä siihen, että jos ei itse osaa arvioida, joku toinen osaa. Aina on olemassa riski, että syntyy kiistaa kun joku katsoo yksinoikeudekseen määritellä mikä kuuluu mikä ei ja pyyhkii relevantinkin tiedon pois. - Abc10
  • Yksityiskohtaisia ohjeita on mahdoton antaa. Wikimerkittävät henkilöt ovat usein niin erilaisia, ettei voi sanoa, mistä kannattaa ja mistä ei voi kertoa. Mutta tottakai artikkelin pitää keskittyä "uraan", on se sitten rikollinen, poliittinen, tieteellinen tai liikunnallinen. On kuitenkin lähes mahdoton sanoa, että mitä aiheita ei urasta voi kertoa. Yksityiselämän jokaista Seiska-lehden juttua ei pidä referoida. Perheestäkin voi kertoa, jos ne ovat lähteistettävissä. Artikkelit pitää rakentaa sen mukaan, mitä lähteet kertovat, ja sen mukaan, mitä on oleellista kyseisen henkilön kohdalla kertoa. Mutta oleellisuuskysymykset ovat yksilöllisiä, jollain vaikka huono isäsuhde näkyy koko elokuvauran aihevalinnoissa ja toisella vaikka lapsuuden perhostenkeräysharrastus innotti opiskelemaan entomologiaa. - PtG 
  • Eräs asia, mitä olen joskus miettinyt, on artikkelin tasapaino suhteessa sen laajuuteen: jos artikkeli on hyvin lyhyt ja tiivis, ja jos siinä sitten heitetään jokin hyvin pieni yksityiskohta, niin se hyppää jotenkin silmille, eikä sellaisia juuri näe "oikeissa" tietosanakirjoissa. Jos artikkeli on hyvin laaja, niin sama yksityiskohta voi olla perusteltu osana laajempaa kuvausta. Toisaalta laajakaan artikkeli ei voi olla pelkkä triviakokoelma. Näin ajateltuna se, mitä samassakin artikkelissa voi olla, riippuu myös sen laajuudesta, joka voi muuttua ja usein muuttuukin. -Urjanhai
Wikipedian kahvihuoneessa keskustellaan nyt myös siitä, mikä tekee tubettajasta wikimerkittävän.

Saturday, May 6, 2017

Kaksi erilaista tapaa livetwiitata tapahtumista

Viikon sisään olen ollut kahdessa erilaisessa tapahtumassa livetwiittaamassa. Kokosin twiitit talteen Storifyhyn,sillä sinne ne oli helpompi kerätä kuin Twitterin omaan "storify-kopioon" eli momentsiin.

PING Helsingissä tein perustwiittausta, valokuvia ja sanoja. Tein twiittaamiseen rakenteen: aloitin kunkin puhujan esityksen kuvalla, jonka alle replysin, jolloin yhteen puheeseen liittyvät twiitit ketjuuntuivat yhteen.


Ennen PING Helsinki -tapahtumaa tein vihdoin myös itsestäni ns. esittelyketjun Twitteriin ja suosittelen sellaisen tekemistä muillekin. Tältä se näyttää:



Katso myös PING Helsingin parhaat palat, joista viime viikolla bloggasin.


Tämän viikon Liike, talous & tiede -seminaarissa taas tein ns. visuaalisia muistiinpanoja. Niiden tekeminen on hitaampaa, mutta niillä saa isomman huomion.





Millaisia hyviä tapoja tai käytänteitä sinulla on livetwiittauksessa?

Saturday, April 29, 2017

PING Helsingin parhaat palat 2017

Muita ihania- blogin Tiina Arposen
veti herkullisen Instagram-työpajan. 
Osallistuin eilen ensimmäistä kertaa PING Helsinki -tapahtumaan. Kolmatta kertaa järjestettävä tapahtuma on kasvanut huimasti: ensimmäisellä kerralla paikalla oli noin sata henkeä, viime vuonna noin 400 ja tänä vuonna jo lähemmäs 700. Huimaa! Suomen lisäksi tapahtumaan osallistui ihmisiä muistakin Pohjoismaista ja siksi tapahtuman kieli oli osittain suomi, osittain englanti.Tapahtuma oli suunnattu kahdelle erilaiselle kohderyhmälle


Content gurut 

ovat vaikuttajia, jotka tuottavat someen erilaisia sisältöjä. He ovat bloggaajia, vloggaajia, instaajia jne. Paikalle valituilla 250 sisällöntuottajalla oli yhteensä 35 miljoonaa seuraajaa, joten he ovat eittämättä vaikutusvaltaisia ihmisiä. He tuottavat sisältöjään omasta elämästään ja mielenkiinnon kohteistaan: matkailusta, sisustamisesta, ruuanlaitosta ja ovat kai pohjimmiltaan synnnynnäisiä tarinankertojia - he osaavat kertoa elämästään niin kiiinnostavasti, että tuhannet ihmiset seuraavat heidän elämänsä kulkua.

Business hipit

mahdollistavat tapahtuman järjestämisen maksamillaan pääsylipuilla. He vastaavat organisaatioidensa markkinoinnista ja heitä kiinnostaa kuulla lisää vaikuttajamarkkinoinnista ja tutustua itse vaikuttajiin.

Minä en kuulunut kumpaankaan ryhmään, vaan olin paikalla vapaaehtoisena, aamulla ilmoittautumispisteellä, myöhemmin twiittaamassa. PING Helsingin Emmi Nuorgam teki vapaaehtoistyötä CMADFI-tapahtuman eteen tammikuussa, joten nyt oli hauska käydä vastavierailulla ja nähdä omin silmin paljon puhuttu PING.

Tapahtuman järjestäjänä minuun tekivät vaikutuksen mm. seuraavat asiat:

  • vapaaehtoistyö oli tosi hienosti organisoitu
  • tapahtumaan oli saatu mielenkiintoisia sponsoreita ja yhteistyökumpaneita, jotka myös käyttivät saamansa näkyvyyden hienosti
  • tapahtumassa oli rento tunnelma, vaikka se oli tosi suuri
  • päivään mahtui paljon erilaisia osioita, puheenvuoroja, työpajoja, verkostoitumista. Valintoja oli vaikea tehdä, mutta jokaiselle löytyi taatusti jotain kiinnostavaa.
  • Clarionin todella herkulliset tarjoilut ja se, miten myös erikoisruokavaliolaista hemmoteltiin
  • valtava työmäärä, joka PING:in eteen käytetty. Tapahtuman osallistujat eivät usein voi edes aavistaa, mitä kaikkea tapahtuman järjestämiseen kuuluu. 
Tapahtuman häsät tuotiin hyvin esiin jo sisääntultaessa:

Keräsin äsken talteen tapahtuman parhaimmat twiitit. Twiiteissä korostuvat Linda Saukko-Raudan tekemät visuaaliset muistiinpanot, jotka herättivät taas kerran suurta ihastusta.






Tsekkasin myös Instagramin puolelta ns. parhaan sisällön, eli top-9-kuvat. Niitä julkaisivat: evelinavirallinen, roponen, nastynapalm, iinnuuu, tume, stuunanen, psolenvegaani, nrjfi ja lehtinenjenny.



Päivän parhaisiin juttuihin kuuluivat tietysti myös keskustelut uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. "Kasvojen saaminen" nettitutuiille on aina hienoa!

Ja sokerina pohjalla mainitsen vielä Santi Carcasonan osallistavat esitykset tapahtuman alussa ja lopussa, tällaisiin en ole aiemmin törmännyt.



Tapahtuman jälkimarkkinoinnissa hyödynnettiin ajankohtaan osuvasti ja oivaltavasti vappupalloja:

A post shared by Piilotettu aarre (@piilotettuaarre) on


Mitkä olivat sinulle päivän kohokohtia?

Tuesday, April 25, 2017

Miten Facebook-sivu tehdään?

Terveisiä Äänekoskelta! Vietin siellä eilisen päivän Facebook-klinikoiden parissa. Päivä alkoi kahden tunnin Facebook-luennolla, jossa kerroin mm. siitä, miten yritykselle perustetaan Facebook-sivu, erilaisista somestrategioista, syistä, jotka saavat ihmiset seuraamaa yrityksiä somessa ja siitä, miten Facebookin erilaisia ominaisuuksia voi ja kannattaa hyödyntää.

Tässä teille pätkä koulutuksesta, eli ohje siihen, miten Facebook-sivu käytännössä tehdään:
Miten tehdään Facebook-sivu from Johanna Janhonen

Huomenna taas olen menossa pitämään videokoulutusta Helsinkiin. Sitä varten tein esimerkkivideon Instagramin omalla videotyökalulla (jossa olisi vähän parantamisen varaa), aiheeksi valitsin Facebook-sivun luomisen.

Friday, April 21, 2017

#cmadfi-live esittää: Ilse Manner ja jaettu tarkoitus

Yksi tämän vuoden #cmadfi-tapahtuman harmillisimmista jutuista (oliko niitä muita?) oli se, että Ilse Manner joutui henkilökohtaisista syistä johtuen äkillisesti perumaan tulonsa. Osallistujapalautteesta luin jälkikäteen, että osalle Ilsen esitys oli ollut päivän odotetuin juttu.

Siksi olenkin nyt erittäin iloinen voidessani ilmottaa, että Ilse pitää puheenvuoronsa ensi maanantaina, 24.4.2017 kello 14.00. Se on perinteisen Twitter-chatimme aika, mutta tällä kertaa hyppäämme Twitteristä Facebook-sivullemme, jossa Ilse esiintyy Facebook live-videolähetyksessä.

Esityksen otsikko on

"Jaettu tarkoitus: 4 ajatusta yhteisöstä eli miksi matka alkaa, kun olet saapunut perille".

Ja tässä siitä lisää Ilsen itsensä kertomana:



Tykkäähän siis Facebook-sivustamme ja seuraa esitystä ensi maanantaina.

Reworking of work -Facebook-ryhmä ja
Tiistaiklubin Facebook-sivu.


MUOKS:

Lisäsin bloggaukseen myös Ilsen esityksen. Ks. tarkemmin Facebookissa.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...